Kaarlo Juho Ståhlberg (1865–1952)
Lapsuus ja nuoruus
"Minulla on puolestani ensimmäiset lapsuudenmuistoni Haapajärveltä, eivätkä ne siteet katoa muualla vaeltaessanikaan."
K. J. Ståhlbergilla virtasi suonissaan kuuluisaa suomalaista pappis- ja virkamiesverta, sillä isän ja äidin puolelta hän polveutui muun muassa Castrén-, Cajanus- ja Snellman-suvuista.
K. J. Ståhlbergin syntyessä vuonna 1865 perheen isä Johan Gabriel Ståhlberg toimi Alavieskan kappalaisena. Perhe, johon kuului isän ja Kaarlo Juhon lisäksi äiti Amanda Gustafva Castrén sekä sisar Alma ja myöhemmin myös veli Fredrik, muutti Haapajärvelle Kaarlo Juhon ollessa neljän vuoden ikäinen vuonna 1869.
Perhe Ståhlberg saapui Haapajärvelle heti suurten kuolonvuosien jälkeen. Elämä 1800-luvun lopun pappilassakin oli tuohon aikaan varsin vaatimatonta, mutta tästä huolimatta elämä ja lapsuus Haapajärvellä olivat jättäneet lähtemättömät jälkensä K. J. Ståhlbergiin. Lapsuudessaan pappilan lapset Kaarlo Juho ja hänen sisaruksensa omaksuivat muun muassa tasavertaisuuden ajatuksen ja suomen kielen leikkiessään tasavertaisina yhdessä muiden lasten kanssa.
K. J. Ståhlbergin isä Johan Gabriel Ståhlberg ei ehtinyt palvella Haapajärven seurakuntaa kauaa, sillä kutsu ajasta iäisyyteen tuli jo vuonna 1873. J. G. Ståhlbergin hauta Haapajärven kirkon luona. Elämä ilman perheenpäätä oli rankkaa, sillä äiti jäi asumaan Haapajärvelle yksin neljän alaikäisen lapsen kanssa. Kaarlo Juho vietti lapsuuttaan Haapajärvellä aina vuoteen 1877, kunnes äiti Amanda Gustafva laittoi jo viisitoistavuotiaaksi ehtineen Kaarlo Juhon yhdessä sisaruksensa Alman kanssa kouluun Ouluun.
Opintielle astuttuaan Kaarlo Juhosta sukeutui nopeasti varsin viisas ja kunnianhimoinen oppilas – hän oli Oulun suomalaisessa yksityislyseossa opiskellessaan joka vuosi luokkansa priimus. Kotonaan suomenmieliseksi ja -kieliseksi kasvatettu K. J. Ståhlberg hakeutui suomenkieliseen lyseoon, mikä oli harvinaista tuon ajan pappissukuun kuuluneelle nuorukaiselle – olihan pappissukuun kuuluneiden nuorten katsottu ennemmin hakeutuvan ruotsinkieliseen, herrasväelle tarkoitettuun opinahjoon. Ylioppilaaksi K. J. Ståhlberg kirjoitti vuonna 1884 erinomaisin arvosanoin: ylioppilastutkinnon arvosanaksi tuli laudatur, ja päästötodistuksenkin keskiarvo oli tuolle ajalle hyvin korkea, 9,20.
K. J. Ståhlberg suoritti yliopisto-opinnot, joista hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1887, oikeustieteen kandidaatiksi 1889, ja tohtorinarvon hän sai vuonna 1893 väiteltyään aiheesta ”Irtolaisuus Suomen lain mukaan”. Opiskeluaikoinaan Ståhlberg oli mukana aktiivisesti nuorsuomalaisten liberaalisen poliittisen ryhmän, Valvojan, toiminnassa. Monipuolisuutensa ja osaamisensa ansiosta K. J. Ståhlberg toimi opiskeluaikoinaan sekä ruotsinkielen opettajana lukiossa että Finland-lehden päätoimittajana.
