Työhuoneen seinältä löytyy Suomen hallitusmuoto -taulu. Suomen hallitusmuoto on kokonaan K. J. Ståhlbergin käsialaa, ja se on valtionhoitaja Mannerheimin hyväksymä. Kirjeessään tyttärille Ståhlberg kertoi Mannerheimin sanoneen hallitusmuodosta, ettei se niin huono ollutkaan kuin hän luuli. Tästä Mannerheimin kommentista Ståhlberg puolestaan sanoi, ettei Mannerheimilta voinut saada tämän parempaa kiitosta!

Työhuoneen mielenkiintoisimpia esineitä on ehdottomasti sylkykuppi. Sylkykuppia pappilassa käytettiin vähentämään sekä keuhkotaudin leviämistä että lattialle sylkemistä tupakan- ja piipunpolton yhteydessä. Varsinkin K. J. Ståhlbergin isä, Johan Gabriel, yhdessä työhuoneessa vierailleiden vieraiden kanssa on varmasti kuulunut sylkykupin ahkerimpiin käyttäjiin. Pappiloilla oli sylkykupin käytössä merkittävä rooli, sillä niiden kautta ajatus sylkykupin käytöstä levisi myös tavallisen kansan pariin. Sylkykupin museoon on lahjoittanut Nikanderin perikunta Tiitonrannalta.

Pöydällä, vieraskirjan vieressä sijaitsee kuuluisan suomalaisen kuvanveistäjän Wäinö Aaltosen K. J. Ståhlbergista tekemä kipsinen rintakuvaveistos. Rintakuvan K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseoon ovat lahjoittaneet presidentti Ståhlbergin lapset kesällä 1974. Myös lapsuudenkotimuseon pihalta löytyy samainen rintakuva, joka lepää kotiseutuneuvos Juha Erosen suunnitteleman jalustan päällä. Jalustan neliskanttinen alaosa kuvaa Pohjanmaan aavoja ja lakeuksia, ja siitä kohtisuoraan ylöspäin nouseva pilari K. J. Ståhlbergin nopeasti ja korkealle noussutta uraa ja elämää aina Suomen ensimmäiseksi presidentiksi asti.

Työhuoneessa työpöydän takana seinällä on pieni, vanha, käsintehty kaappi, joka oli jäänyt yli huutokaupassa ja näin päätynyt lapsuudenkotimuseoon. Samanlainen kaappi on kuulunut myös K. J. Ståhlbergin lapsuudenkodin esineistöön, sillä vanhoista perukirjoista löytyy maininta tällaisesta kaapista. Kaappi on saatu lapsuudenkotimuseoon Armas ja Laina Kososelta Haapajärveltä.

Lasinen astia makuuhuoneessa on toiminut kärpäsenpyydystimenä. Pyydystin toimi niin, että astian sisälle laitettiin jotain makeaa, esimerkiksi siirappia, houkuttelemaan kärpäset sen sisälle. Kärpäset hakeutuivat makean luo, eivätkä enää osanneet ulos astiasta. Korkki pyydystimessä esti kärpästen pääsyn ulos. Kärpäspyydys museoon on saatu rehtori Aini Lagukselta Iisalmesta.

Pappilan salissa sijaitsevat tummaa puuta oleva sohvaryhmä on ostettu presidentti Ståhlbergin lapsuudenkotimuseoon Pyhäjärveltä, kansanedustaja Laila Nurmesniemeltä. Sohvaryhmä on tyyliltään uusrenessanssia. Siinä on mustat koristeelliset puuosat ja istuimissa sekä selkä- että käsinojissa tummanpunaiset, kukkakuvioiset plyysipehmusteet. Sohvaryhmä on siitä ainutkertainen, että samanlaisen kaluston tiedetään kuuluneen myös K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotiin. Sohvaryhmää etsittäessä ja hankittaessa kotiseutuneuvos Juha Eronen kiersi kaikki antikvarialiikkeet aina Turusta Ouluun saakka, kunnes selvisi, että juuri samanlaiset kalusteet olivat saatavilla naapurikunnasta Pyhäjärveltä. Sieltä museoon saatiin koko sohvakalusteryhmä, jollaista ei mistään muualta löytynyt.

Salissa oleva kakluuni on myös osa rakennuksen alkuperäistä rakennuskantaa. Koristeellinen, kaunis kakluuni kuitenkin kärsi rakennuksen siirtovaiheessa, ja yksi kerros sen laatoista rikkoontui. Ohjeita siihen, mitä rikkoontuneelle kerrokselle pitäisi tehdä, kysyttiin Museovirastolta, joka oli alun perin määrännyt kakluunin säilytettäväksi osaksi museota. Saatujen ohjeiden mukaan kakluuni jätettiin yhtä kerrosta lyhyemmäksi, minkä voi havaita katsottaessa kakluunin yläosaan – yksi kerros kakluunista näyttäisi selvästi puuttuvan.

Pappilan salin lattia on myös lapsuudenkodin alkuperäinen puulattia – myös sen säilyttämistä Museovirasto piti tärkeänä. Lattia sai ylleen kuitenkin uuden, harmaanvihreän maalikerroksen.
Kuoppaiselle ja koloiselle lattialle sopi paremmin kaksijalaksinen keinutuoli, mikä on nähtävissä yhdessä salin nurkista.

Museoksi kunnostamisen yhteydessä alkuperäiset tapetit saatiin tietoon Museoviraston avulla - ottamalla palan seinässä olevan naulan vierestä Museovirasto pystyi selvittämään alkuperäisen tapetin kuvion.

Lapsuudenkotimuseon keittiöstä löytyy useita erilaisia ruoanlaittoon liittyviä keittiövälineitä. Keittiön pöydällä on nähtävissä vasemmalta puolelta alkaen ohuista rautalangoista taivuteltu päärynänmuotoinen vispilä, siivilä, pieni piparkakkumuotti, haarukka, raastin ja leivän rei’ittäjä. Oikealta puolelta pöytää löytyy puinen kauha, puunkuorella solmittu varpuvispilä ja puinen voilasta.

Lapsuudenkotimuseon keittiöstä löytyy neljä erilaista silitysrautaa. Kaikki silitysraudat museoon on saatu lahjoituksina. Keittiön uunin päältä löytyy kolme silitysrautaa, jotka kaikki ovat hieman erilaista mallia. Vasemmalta päin katsottuna ensimmäinen silitysrauta on kokonaan rautaa – sillä on silitetty kaikista paksuimmat vaatteet paksun hansikkaan kanssa. Seuraavissa kahdessa silitysraudassa käsiosa on puuta, mikä on mahdollistanut silitysraudan käytön ilman suurempia suojakäsineitä. Modernein silitysrauta löytyy kuitenkin uunin alatasolta, sillä siinä on erillinen, silitysraudan sisään laitettava rautaosa. Rauta on lämmitetty sopivan kuumaksi, jonka jälkeen se on laitettu varsinaisen silitysraudan sisään. Näin silitysrautaa on ollut mahdollista käyttää normaaliin tapaan ilman käden suojaamista.

Lapsuudenkotimuseon eteisessä sijaitsee kaksi kuusesta tehtyä penkkiä, joilla on oma tarina kerrottavanaan – ne on tehty presidentin lasten museon pihaan aikoinaan istuttamasta kuusesta. Kuusi kasvoi komeaksi ja isoksi, mutta eräänä talvena kaikki sen neulaset kuolivat ja kuusi kuoli pystyyn. Komeasta kuusesta haluttiin muisto, joka nyt on nähtävissä eteisessä kahden kuusisen penkin muodossa.